10.3.2010 Saara Kinnunen - toimitusjohtaja 

Esimiehenä olen pohtinut sitä, kuinka ihmisten lähelle meneminen − ja päästäminen − edellyttää sitä, että uskallan mennä lähelle itseäni. Minun on tutustuttava itseeni, omiin pelkoihini ja omiin tunteisiini, jotta pystyn aidosti kuulemaan toista ihmistä, joka tuloksenteon paineessa kuljettaa omaa tarinaansa ja kokemuksiaan mukanaan työssä.

Haastavaa itselleni on se, että vaadin itseltäni paljon. Haluan, että kaikki asiat ovat ratkaistavissa, ja minulle on vaikea sietää keskeneräisiä asioita. Tämä johtuu siitä, että oman heikkouden kestäminen on minulle vaikeaa. Minun on kuitenkin kohdattava kaikki puoleni, jotta voin kohdata toisen ihmisen.

Tänä epävarmuuden aikana ja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tarvitsemme aitoa läsnäoloa, jotta epävarmuuden sitoma energia voi vapautua onnistumiseen, innostumiseen ja yhteenkuuluvuuteen.

Uskon, että tulevaisuuden työelämä on entistä enemmän limittäistä yhdessä tekemistä, jossa tarkat osaamisen rajat hälvenevät. Tässä onnistuminen edellyttää erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja kykyä kohdata toinen toisemme ihmisinä, nykyistä enemmän ilman esteitä.

Työyhteisöissä tarvitaan toisiaan täydentäviä osallistujia, jotta menestys ja uuden luominen on mahdollista. Jokainen yksilö tuo yhteisöön oman persoonansa, mikä vaatii meiltä kaikilta sopeutumista. Se myös vaatii meiltä esimiehiltä herkkyyttä auttaa ihmisiä tunnistamaan vahvuuksia sekä rohkaista käyttämään niitä. Vahvuudet ovat meissä niitä asioita, joista itse nautimme eniten. Kun työssä saa käyttää vahvuuksiaan, työ ei uuvuta. Päällimmäisenä ei kuitenkaan saa olla onnistumisen pakko, vaan tekemisen on oltava rentoa ja ihmisen kokoista.

Lähelle meneminen vaatii heittäytymistä ja rohkeutta kohdata itselle hankalia tai pelottaviakin tilanteita ja tunnereaktioita. Esimiesten tulee silti olla kuulolla myös itseä hämmentäville viesteille, jotta energia siirtyy peittelystä positiivisuuteen. Positiiviset tunteet ruokkivat uteliaisuutta ja luovuutta.

Yksilön pitää saada osakseen sellaista johtamista, jossa on elementtejä aivan tavallisesta ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Hänen pitää saada sellaista palautetta, joka aidosti auttaa häntä menestymään työssä. Johtamisessa tulee ennen kaikkea keskittyä ihmiseen itseensä eikä pelkästään tämän suoritukseen tai tuloksiin.

Esimiehen tärkeä tehtävä on luoda työpaikalle sellainen kulttuuri, että voimavarojen vaaliminen ei jää yksinomaan hänen tehtäväkseen, vaan yhteisön jäsenet alkavat luontevasti ottaa vastuuta viihtymisestä, työnilosta ja tehokkuudestakin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu koskaan johtajan puheiden, vaan tekojen ansiosta.  Meidän esimiesten on syytä oppia avoimesti peilaamaan paitsi tekemistä, myös tunteita, jotta voimme tukea uuden oppimista ja luovuutta. Uskon, että rohkealla itsensä likoon laittamisella voidaan saavuttaa uudenlaista menestystä ja innostusta. Tuottavuus, motivaatio ja innovointi on paljolti kiinni siitä, miten siedämme erilaisia ihmisiä, ajatuksia ja toimintatapoja työyhteisössä.