| Ihmisenä työpaikalla |
|
Työpaikoilla esimiehet katsovat työntekijöitään kuin eivät näkisi heissä ihmistä. Niinpä pohdin, missä kaikissa rakenteissa suomalainen työpaikka onkaan kiinni: numeroissa, minuutilleen aikataulutetuissa päivissä ja juhlasanaisissa presentaatioissa. Ovatko ihmisen kohtaaminen ja menestyksen johtaminen toisensa poissulkevia asioita? Olen nähnyt paljon tilanteita, joissa esimiehiä on pelottanut kohdata omien työntekijöidensä tunteita. Se menee niin pitkälle, että esimiehet eivät edes anna itselleen lupaa tunnistaa inhimillisen vuorovaikutuksen tarpeita omissa työntekijöissään. Vaikuttaa, kuin esimiehillä olisi haluttu lopputulos valmiina päässään, joten he oikaisevat vuorovaikutustilanteissa. Silloin ei tapahdu oikeaa kohtaamista, vaan halutaan vain jollakin tavalla etukäteen määriteltyjä lopputuloksia. Silloin unohdetaan, että ihmisillä on kaikenlaisia tarpeita, joita pitäisi kohdata vuorovaikutuksellisesti. Ihmisestä nähdään vain osa.Tänä päivänä peräänkuuluttaisin sitä, että esimiehet opettelisivat puhumaan muistakin kuin suoraan työhön liittyvistä asioista. Kuuntelemaan ihmisiä niin, että esimies huomaisi ajoissa, jos jollakulla on pahoinvointia tai stressiä, jota pitää hoitaa. Esimiehen ei tietenkään tule heittäytyä terapeutin rooliin, mutta parhaimmillaan johtamistilanteilla voi olla hyvinkin voimaannuttava vaikutus. Pitäisikö menestys määritellä uudestaan? Miksei voitaisi ajatella, että paras menestys toteutuu silloin, kun työpaikoilla ihmiset oppivat välittämään toisistaan ja kohtaamaan toisiaan? Silloin syntyy kokemuksia yhteenkuulumisesta ja siitä, että muut välittävät ja arvostavat. Tällaisesta inhimillisten voimavarojen lisääntymisestä puolestaan syntyy yhä rohkeampaa toimintaa asiakkaiden kanssa ja kykyä nähdä kollegoissa yhä enemmän positiivisia piirteitä. Kun ihminen saa palautetta positiivisista piirteistään, ne lisääntyvät ja ihminen rohkaistuu kasvuun. Kun ihminen tekee työtä, hänellä on omat inhimilliset voimavaransa aina läsnä. Niihin voi vaikuttaa tavalla, jolla ihmisiä kohdataan. Tällä on suora yhteys menestykseen. Se lisää menestystä hyvin nopeasti myös talouden mittareilla. Ihmisen kohtaamisessa esimiehet tulisi ohjata katsomaan turvallisella tavalla itseään peiliin. Esimiehenä voi kasvaa ainoastaan tutustumalla omaan itseensä ja omiin toimintatapoihinsa. Jos tunnetasolla kohtaaminen pelottaa, ihmisestä tulee liian asiakeskeinen ja turvallisuushakuinen. Ei ole mahdollista samanaikaisesti uudistua ja pitää kiinni vanhoista rakenteista. Itse olen 47 vuotta investoinut siihen, että olen kuin kameleontti. Muiden - miksei itsenikin - mielestä menestyvä, aina pärjäävä, neuvokas, vahva, ihailtava esimerkki. Ajoittain falskisti empaattinen. Olen käsitellyt tunteita niin, että ne mahdollisimman vähän haittaisivat työntekoani johtajana tai jotakin muuta suorittamiseen liittyvää. Olen käsitellyt tunteita silloin, kun ne ovat sopineet agendalle. En pääse eteenpäin enkä pysty kasvamaan, ellen kohtaa omaa heikkoa puoltani. Se on ainoa tie tulla oikeasti vahvaksi - vaikka maailman silmissä todellinen vahvuus näyttää heikkoudelta ja luuserimaisuudelta. Lisäksi minulla on sellainen olo, että mennäkseni eteenpäin minulla ei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata rehellisesti ja rohkeasti kaikkia niitä tunteita, jotka vievät minua ihmisenä eteenpäin. Tehokkuuttani ja tavoitteellisuuttani ei tarvitse enää vahvistaa. Uskon että johtajana kasvamiseni saa uuden ulottuvuuden rohkeudestani katsoa itseäni peiliin aikaisempaa rehellisemmin. |
11.12.2008 Heli Janhonen, toimitusjohtaja 