25.3.2009 Heli Janhonen, toimitusjohtaja

Monissa yrityksissä ihmisiä johdetaan pelkästään lyhyen tähtäimen tulosta maksimoimalla sekä yli-innostavilla ja epäaidoilla juhlapuheilla. Mielestäni tälle asialle ei olla valmiita tekemään riittävästi, vaikka se on kaikkien tiedossa. Ollakseen uskottavia juhlapuheiden tulisi ilmentää sitä tapaa, jolla esimiehet toimivat kohdatessaan henkilöstöä arjen tilanteissa.

Uskottavuuden punnitsee viime kädessä se, jolle on luvattu kuulluksi tulemisen ja arvostuksen kokemuksia. Toisaalta on tärkeä muistaa, että palautteen aitouden määrittelee sen antaja, ei sen vastaanottaja.

Kun tarkastellaan johtamisen tilanteita vuorovaikutuksen näkökulmasta, voi oikeastaan yleistäen todeta, että kehityskeskusteluita pidetään johtamisen avaintilanteina. Onko oletus se, että ihmisen motivaatio, tulevaisuudet näkymät ja sitoutuminen hoidetaan kerran tai kaksi vuodessa tapahtuvassa kohtaamisessa?

Ikään kuin ihmisen työhyvinvointi olisi mekaaninen lokero, joka avataan vain kaksi kertaa vuodessa, ja muu vuorovaikutus lähtee suoritteista ja tuloksista. Kyseenalaistaisin kehityskeskustelujen hyödyn sellaisina kuin niitä nykyään tyypillisesti käydään.

Ihminen tarvitsee monimuotoisempia ja useammin tapahtuvia kohtaamisia säilyttääkseen terveen omanarvontunnon ja sen kautta kyvyn toimia hyvänä kollegana ja tehdä tulosta. Muutos lähtee esimiehistä, jotka omalla suhtautumisellaan ihmisiin toimivat esimerkkinä ja vaikuttavat tätä kautta työn tekemisen ilmapiiriin.

Ihmiskeskeinen johtaminen on rohkeaa johtamista - rohkeaa siksi, että ihmisten yksilöllisistä tarpeista lähtevät johtamisen tilanteet ovat hankalasti ennustettavia ja vaativat johtajalta kykyä kohdata tunteita ja elämänkohtaloita. Pitää myös uskaltaa edellyttää aikaisempaa rohkeammin.

Sellainen ajattelu, jossa huomio on vain tuloksissa ja suorittamisessa, ei kanna tämän ajan yli, jossa nyt elämme. Johtajien tulee herkistyä sellaisille viesteille, jotka liittyvät mahdolliseen pelkoon ja epävarmuuteen. Jos ei keskustella ja huomioida tätä epävarmuutta, kyky luoda uutta heikkenee selvästi. Ihmisillä on syvä halu kokea yhteisöllisyyttä ja onnistua yhdessä. Tätä luovuutta ei saisi nyt tukahduttaa.

Jos esimiehet ja johtajat ymmärtävät tämän, he voivat saada aikaan sellaisen itse itseään toteuttavan voimaannuttavan liikkeen, jossa ihmiset alkavat itse ottaa vastuun itsestään ja toisistaan.